Seppo Tikka
2008-11-12 21:00:11 UTC
Big Rip.
"S.149 Aluksi erot eivät ole lainkaan huomattavia Asiat tapahtuvat
nopeammin, mutta pian on jäljellä vain eristäytyneitä galaksijoukkoja, jotka
ovat tähän asti pysyneet yhdessä gravitaation vuoksi. Gravitaatio on
voimakkaampaa, kun kappaleet ovat lähempänä toisiaan (pienessä
mittakaavassa) kun kiihtymisen aiheuttama voima kasvaa etäisyyden myötä.
Lopulta kosmologisen (tyhjiön parinmuodostuksen hetkellisen
virtuaalihiukkastuoton muodostama poistovoiman) vakion kasvava voima alkaa
kuitenkin hallita yhä pienemmässä mittakaavassa.
Aluksi galaksijoukot repeytyvät ja jättävät eristäytyneitä galakseja
havaittavissa olevan maailmankaikkeuden keskelle. Maailmankaikkeuden
rakenteilla on tässä vaiheessa alle miljardi vuotta elinaikaa. 60 milj.
vuotta ennen loppua yksittäiset galaksit repeilevät ja lähettävät tähtiä -
tai ainakin niiden jäänteitä- kaikkiin suuntiin. Maailmankaikkeus on nyt
tyhjempi ja materia eristyneempää kuin voimme kuvitella.
Maasilman kaikkeuden laajenemisen jatkuessa ja nopeutuessa koko ajan
repeytyy lopulta materia, joka muodostasa tähdet. Yhä olemassa olevat
planeetat tuhoutuvat vain kolmekymmentä minuuttia ennen loppua. Jäljelle jää
vain atomimeri. Atomitkin repeilevät jättäen jäljelle vain säteilyä. Edes
atomiytimiä yhdessä pitäneet voimat eivät voi vastustaa poistovoimia.
Maailmankaikkeuteen jää vain säteily ja hiukkasmeri aivan kuten
alkuräjähdyksen jälkeen, mutta äärettömästi laimeampana.
Tämä on vakavaa tiedettä: Vääjäämättömästi mielen valtaa kuitenkin
kummallinen tunne siitä, että jotain on pielessä. Maailmankaikkeus, joka
päättyy jommallakummalla näistä tavoista tuntuu järjettömältä."
"S.149 Aluksi erot eivät ole lainkaan huomattavia Asiat tapahtuvat
nopeammin, mutta pian on jäljellä vain eristäytyneitä galaksijoukkoja, jotka
ovat tähän asti pysyneet yhdessä gravitaation vuoksi. Gravitaatio on
voimakkaampaa, kun kappaleet ovat lähempänä toisiaan (pienessä
mittakaavassa) kun kiihtymisen aiheuttama voima kasvaa etäisyyden myötä.
Lopulta kosmologisen (tyhjiön parinmuodostuksen hetkellisen
virtuaalihiukkastuoton muodostama poistovoiman) vakion kasvava voima alkaa
kuitenkin hallita yhä pienemmässä mittakaavassa.
Aluksi galaksijoukot repeytyvät ja jättävät eristäytyneitä galakseja
havaittavissa olevan maailmankaikkeuden keskelle. Maailmankaikkeuden
rakenteilla on tässä vaiheessa alle miljardi vuotta elinaikaa. 60 milj.
vuotta ennen loppua yksittäiset galaksit repeilevät ja lähettävät tähtiä -
tai ainakin niiden jäänteitä- kaikkiin suuntiin. Maailmankaikkeus on nyt
tyhjempi ja materia eristyneempää kuin voimme kuvitella.
Maasilman kaikkeuden laajenemisen jatkuessa ja nopeutuessa koko ajan
repeytyy lopulta materia, joka muodostasa tähdet. Yhä olemassa olevat
planeetat tuhoutuvat vain kolmekymmentä minuuttia ennen loppua. Jäljelle jää
vain atomimeri. Atomitkin repeilevät jättäen jäljelle vain säteilyä. Edes
atomiytimiä yhdessä pitäneet voimat eivät voi vastustaa poistovoimia.
Maailmankaikkeuteen jää vain säteily ja hiukkasmeri aivan kuten
alkuräjähdyksen jälkeen, mutta äärettömästi laimeampana.
Tämä on vakavaa tiedettä: Vääjäämättömästi mielen valtaa kuitenkin
kummallinen tunne siitä, että jotain on pielessä. Maailmankaikkeus, joka
päättyy jommallakummalla näistä tavoista tuntuu järjettömältä."